Olen luonteeltani sellainen partiojohtaja, jota kiinnostaa oma-aloitteisesti tarttua johtamisen paikkoihin. Paikkoihin, joissa näen tarpeen kehittää, ja joista on mahdollista saada tuloksia aikaan yhdessä hyvien ihmisten kanssa.
Kun mietin matkaani Itä-Vantaan silloisista Tuikku-Tytöistä järjestön puheenjohtajaksi, on sen varrella ollut kolme keskeistä tapahtumaa joiden ansiosta olen tässä tänään, ja jotka haluan kanssanne jakaa:
Ensimmäinen niistä oli PäPan kaikkien aikojen ensimmäinen samoajaleiri Routa vuonna 2009. Siellä minä, Jäsenkokouksen puheenjohtaja apulaispormestari Daniel Sazonov ja nykyinen partioneuvos, entinen PäPan piirinjohtaja Pinja Söderholm olimme samassa samoajavartiossa ja telttakunnassa. Samoajaikäkausi oli vasta lanseerattu, ja piirin ikäkausitoiminta murroksessa. Leirin ohjelmasta en muista juuri mitään, mutta sen muistan kun leirin loppupuolella yksi leirin tekijöistä Matsku Salminen sanoi, että lähdepä Siiri mukaan piirin tarpoja-samoaja-toimikuntaan. Ajattelin, että no, mikäs siinä. Ovi piirin toimintaan avautui, ja seuraavien vuosien aikana huomasin olevani ensin tarpoja-samoaja- ja myöhemmin samoajatoimikunnan puheenjohtaja ja luomassa pohjaa sille toiminnalle jota piiritasolla nykyään näiden ikäkausien toiminnan tueksi tehdään.
Toinen käänteentekevä kokemus oli YSP- eli partion medialähettiläskoulutus vuonna 2011. Kaikkien aikojen ensimmäinen YSP-kurssi oli järjestetty vuonna 2010, ja tapasin näitä ensimmäisiä yspejä Partion satavuotisjuhlavuoden kunniaksi pidetyssä lippukunnanjohtajatapaamisessa Tampereen Jäsenkokouksen yhteydessä. Partion jäsenmäärä oli ollut pitkään laskussa, ja partion mielikuvia haluttiin muuttaa partiopaidat päällä pönöttävästä kuvastosta nuorten näköiseksi. Kurssilla oli samanikäisiä ympäri Suomen, ja meillä oli yhteinen tehtävä – tehdä muutosta partion sisällä jotta partio näkyisi ja kuuluisi yhteiskunnassa. Vuodet yspinä ja myöhemmin YSP-toimintaa vetävässä ryhmässä – jossa muuten kanssani oli myös apulaispormestari Daniel Sazonov – antoivat näkymän siihen millainen keskusjärjestöorganisaatio on, ja kokemuksia kyvykkyydestä tuoda oma ja nuorten ääni vahvemmin partiossa kuuluviin.
Siirrytään ajassa eteenpäin vuoteen 2017, jolloin aloitin Pääkaupunksieudun Partiolaisten puheenjohtajana ja partioneuvoksena. Kysymme silloiselta SP:n hallitukselta, arvaatte varmaan kuka siellä silloin istui, olisiko mahdollista että me piirinjohtajat voisimme tavata ihan vain keskenämme perjantaina ennen järjestön johdon Tulevaisuusseminaaria. Ajattelimme, että voisi olla ihan kiva vaihtaa ajatuksia toisten piirinjohtajien kanssa omaan pestiin liittyvistä asioista, kun miyään muita foorumeita tälle ei ollut. Silloisten piirinjohtajien sekä myös Partioneuvoston ja hallituksen kesken syntyi vahva yhteys ja halu rakentaa vahvemmin yhteistä partiota. Tämän järjestön historiassa ei tarvitse mennä kovin kauas aikaan, jolloin a-jäsenten kesken tällaista luottamusta ei aina ollut. Loimme pohjaa ajalle, jossa partiolle pystyttiin asettamaan yhteinen suunta ja strategia, ja keskittymään toimimiseen yhdessä sen eteen. Itselleni syntyi näkemyksiä siitä, mitä asioita tässä järjestössä tulisi edistää, ja ajatus puheenjohtajaksi hakemisesta alkoi itää.
Kun katson näitä kolmea vaihetta elämässäni, sen lisäksi että näihin kaikkiin on liittynyt apulaispormestari Daniel Sazonov, erityisesti kaksi asiaa kiinnittää huomioni:
Ensinnäkin miten tärkeää on, että joku pyytää mukaan toimintaan. Oli kyseessä sitten partioon liittyminen ylipäätään, tai mikä tahansa tehtävä. Ei aliarvioida sitä voimaa joka meillä jokaisella on saada toinen ymmärtämään että hänellä valmiudet jossain tehtävässä toimia. Kun voivottelemme sitä että meillä ei ole resursseja, tai johtajia tai tekijää, tärkein kysymys kuuluu – kuinka montaa olet kysynyt. Kiitos Matsku, kun kysyit mukaan.
Yhteys toisiin ihmisiin pitää tämän liikkeen elossa. Tämän liikkeen polttoainetta ovat uudet ideat, ja niiden keksijöiden into viedä niitä eteenpäin. Näiden kuluneiden kahden vuoden aikana olemme pyrkineet rakentamaan yhteyttä toisiimme sekä mahdollistaa paikkoja yhteyden rakentamiseksi myös muille. Kuitenkin, nämä kaksi vuotta ovat luoneet loven nykyhetken ja ajan ennen pandemiaa välille.
Kuten eilisessä raportissani kävi läpi, olemme hallituksen kanssa tilanteesta huolimatta tehneet valtavasti asioita, jotka osaltaan edistävät sitä, että partiossa olisi yhä enemmän lapsia ja nuoria. Että erityisesti maahanmuuttajataustaiset löytäisivät partiosta harrastuksen itselleen. Että partio toteutuisi monipuolisesti koko maassa ja loisimme rohkeasti uusia tapoja harrastaa. Että partio-ohjelmasta saisi taidot onnistua vielä 2040-luvullakin, että partiolaiset vaikuttaisivat aktiivisesti yhteisöihinsä ja maailmaan ja hillitisivät ilmastonmuutosta. Että partio tarjoaisi yhä merkityksellisemmän yhteisön ja vapaaehtoistyön aikuisille, kehittäisi vapaaehtoistensa osaamista monipuolisesti ja välittäisi ja huolehtisi heistä. Vakuutan, että olemme tehneet parhaamme.
Nyt kun kaksivuotinen pesti tämän järjestön puheenjohtajana on tulossa päätökseen, olisi mukavaa lopettaa iloisissa tunnelmissa. Tämän syksyn sisäänottoluvut eivät kuitenkaan annaa ilolle aihetta.
Samaan aikaan kun meillä on enemmän aikuisia partiolaisia kuin vuosiin, niiden lasten ja nuorten joiden on mahdollisuus päästä partioon vähenee. Kyse ei ole siitä, että partio ei kiinnostaisi, vaan siitä että me järjestönä emme pysty tarjoamaan heille paikkaa tässä harrastuksessa.
Me haluamme partion kautta antaa jokaiselle lapselle ja nuorelle taidot muuttaa maailmaa, haluamme että partiossa on yhä enemmän lapsia ja nuoria. Antaako meidän nykyinen tapamme järjestää partiotoimintaan siihen mahdollisuuksia siinä määrin kuin haluaisimme?
Viimeiset vuodet partiossa on haluttu kasvattaa jäsenmäärää, mutta sisäänoton romahduksessa ei ole kysy kasvusta, siinä on kyse partion resurssien tulevaisuudessa. Siinä on kyse partion olemassaolosta tulevaisuudesta.
Samaan aikaan kun nuorten ja aikuisten elämä on yhä kuormittavampaa, kuulemme jo koulumaailmasta miten useampi lapsi tarvitsee erityistä tukea. Harrastuskenttä on ammattimaistunut, ja huoltajat odottavat korkeaa palvelutasoa.
Tuleva järjestön johto on siis todellisen haasteen edessä.
Mutta te ette ole asian kanssa yksin.
Yksittäisillä partiojohtajilla on valtavasti valtaa tässä järjestössä – jos sitä ollaan valmiita käyttämään. Partion järjestödemokratiassa ja päätöksenteon avoimuudessa on paljon kehitettävää, tämän kauden aikana askelia oikeaan suuntaan on otettu, mutta matkaa on vielä. Me eroamme kuitenkin monesta muusta organisaatiossa siinä, että mikäli tässä järjestössä kenelläkään on hyvä idea, on hänen mahdollisuus sitä päästä toteuttamaan – tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin.
Jokainen meistä voi olla luomassa jotain uutta. Juuri sinä, voit perustaa lippukunnan, jossa rikotaan perinteiseen lippukuntatoimintaan liittyviä normeja. Juuri sinä voit edistää kokeiluja, joissa partiotoimintaa tehdään aivan toisella tavalla ja rakenteella kuin mihin olemme tottuneet. Juuri sinä, voit kysyä toisen mukaan, luoda yhteyttä muihin ja siten tehdä osasi.
Kuten niin monta kertaa viime aikoina, olemme uuden tilanteen edessä. Sen edessä ei tule lamaantua, eikä jäädä murehtimaan. Meidän partiolaisten tulee jälleen kerran kääriä hihat ja ryhtyä yhdessä toimeen.
Sillä partio antaa toivon paremmasta huomisesta, jonka rakentamiseen jokainen on kutsuttu.
Onnea Henkka, Eero ja Jens – teillä on käsissänne upea järjestö, ja saatte minulta kaiken tuen mitä sen johtamisessa tarvitsettekaan. Toivon teille rohkeutta tehdä päätöksiä, joiden kautta partio voi myös tulevaisuudessa ottaa sen paikan tässä yhteiskunnassa joka sille kuuluu.
Kiitos koko Majakkavartio että olen saanut jakaa nämä kaksi vuotta juuri teidän kanssa. Tämä kausi on ollut kaikea muuta kuin tavanomainen, mutta ketä kiinnostaa tavanomaisuus! Olette jokainen upea partiojohtaja, ja osaltanne jokainen tehneet parhaanne näissä olosuhteissa jotka meille on tälle kaudelle annettu.
A-jäsenten puheenjohtajat, on ollut etuoikeus tutustua teihin kaikkiin, ja yhdessä ratkoa järjestön haasteita kanssanne. Kiitos jaksamisesta niissä kaikissa uuden puheenjohtajan innolla etänä toteutetuissa skenaario- ja muista työstöistä Mural-alustalla, yhteisistä illoista ja tuesta vaikeina hetkinä.
Kiitos neuvosto, Henna – ja Kaisa. Keväällä 2021 en nähnyt ketään muuta kuin joka toinen viikko aamukahvin merkeissä Kaisaa niissä harvoissa keskustan kahviloissa jotka olivat koronan aikaan kahdeksalta auki. Sinun johdollasi olemme muodostaneet uuden henkilöstöorganisaation, joka on jo nyt auttanut meitä edistämään yhteisiä tavoitteitamme.
Kiitos kaikille muille tärkeille, jotka ovat kannatelleet niinä hetkinä kun tuulenpuuskat ovat riepotelleet ja horisontti on ollut sumussa.
Ja lopuksi, Leo. En olisi voinut saada parempaa tukea tähän tehtävään keltään muulta.
Asettuessani ehdolle kesäkuussa 2020, kerroin haluavani edistää avointa, eteenpäinpyrkivää ja mukaan ottavaa partiota Suomessa.
Aion tehdä niin myös jatkossa, kiitos.
Siiri Somerkero
Suomen Partiolaisten puheenjohtaja 2021-2022
