Partiomedia kävi kurkkaamassa, millaiset leiriportit koristivat kesän piirileirejä.
Kliffan leiriportit kohosivat korkeuksiin
Teksti: Iris Pajunen
Niklas Lindström ja Lauri Varsala, Kaskipartio
– Ollaan rakennettu portti joka leirillä, joten rakentaminen meni rutiinilla. Tämä on yksi hienoimmista rakentamistamme porteista. Se on myös korkein, lipputangon huippu on 17 metriä. Ajatus korkeudesta lähti jo Roihulla, ja lopullinen suunnitelma muotoutui alkuleirin aikana. Kolme päivää kului ohjelman ohessa rakentaessa. Toivottavasti seuraavalla tällaisella isommalla leirillä on vähän enemmän kilpailua, niin saadaan haaste.
Felicia Törner, Arvid Kolb, Sebastian Lind, Nikodemus Bonde, Norra Botkyrka Sjöscoutkår
– Vaikka me emme rakentaneet tätä, mielestämme portti on hyvin rakennettu ja kaunis. Ja noh, siinä lukee isolla Kliffa tuossa ylhäällä. Ruotsissa meilläkin on isoilla leireillä portit jokaiseen savuun, mutta ne eivät ole näin isoja ja hienosti rakennettuja. Tämä portti on oikein kiva. Se on myös puinen, pramea, fantastinen ja mahtava! On kuitenkin tavallaan huijaamista, että rakentamiseen on käytetty ruuveja eikä pelkkiä solmuja.
Lieskoja ja samettia Satahangalla
Teksti ja kuvat: Noora Kankare
Loimulohi-leirilippukunta
Sisaruslippukunnat Turun Sinikotkat ja Nuotiotytöt ovat olleet finnjamboree Tarukselta asti monilla suurleireillä yhdessä, jolloin nimenä on ollut lippukuntien nimistä muodostettu Nuotiokotkat.
Taruksella Nuotiotytöt rakensivat suuremman porttimonumentin, josta on säästetty nyt Satahangalla käytössä olevat pienemmät liekit. Koska Satahangalla jokaisen leirilippukunnan nimen tuli sopia meriteemaan, tulirakennelmia voitiin käyttää uudelleen valitsemalla leirilippukunnan nimeksi Loimulohi.
– Kotimaista puuta, kestää hyvin, samoajat Oskari Hälfors, Oskari Silvoniemi ja Markus Vainio kommentoivat portin pitkää historiaa.
Samettiset vuokkokalat 408g -leirilippukunta
Myös tämän leirilippukunnan nimi juontuu historiasta.
Jyväskyläläisillä Toivakan Lepinkäisillä ja Kuokkalan Vetehisillä on niin ikään pitkä yhteinen suurleirihistoria, ja sattumalta lippukunnat ovat useampaan otteeseen päätyneet savuun numero 408. Myös Harjun Partiotytöt osallistuivat leiriportin suunnitteluun.
– Perinteisesti ollaan pyritty panostamaan leiriporttiin ihan kunnolla, toteaa Titta Väyrynen Puula-Partiosta.
Marjukka Valtanen Kuokkalan Vetehisistä kertoo lippukuntansa ryhmien askarrelleen portista roikkuvat kalat koloilloissa valmiiksi.
– Rakennusverkko esittää luonnollisesti korallia, mutta parhaita ovat ehdottomasti nämä samettiset vuokkokalamaskotit. Näitä löytyy jokaisesta teltasta, ja etenkin nuorimpien leiriläisten keskuudessa kalat ovat olleet suosittuja unileluja, Väyrynen ja Valtanen kertovat.
Aitoja eläinten luita ja säihkettä Tempuksella
Teksti ja kuvat: Sonja Vaakanainen
Fotoni-leirilippukunta (Samposet, Perttelin Piketit, Pöytyän Pöllöt, Sammatin solmut, Sipoon Hukat, Tuuspartio)
Ajatus porttiin lähti leirilippukunnan nimestä, Fotonista eli valohiukkasesta. Ideaa säihkyvästä valosta jalostettiin projektin edetessä, joka eteni hyvin suunnitelmien mukaan. Leiriportin pohjana käytettiin lippukunnalta löytyvää autokatosta, ja lopputulokseen oltiin leirissä erittäin tyytyväisiä.
Kierikki-leirilippukunta (Oulun Metsänkävijät, Oulun Valppaat)
Ajatus leiriporttiin lähti Kivikauden aikaisesta kylästä Kierikistä, joka oli myöskin leirilippukunnan nimi. Leiriportissa käytettiin samoja materiaaleja kuin kivikaudella, aitoja eläinten luita. Rakentelu sujui suunnitelmien mukaan ilman mitään erityisiä haasteita. Porttiin oltiin tyytyväisiä leirilippukunnassa ja kehuja kuultiin myös muilta leiriläisiltä.
Gallia-leirilippukunta (Haapaveden Salopartio, Sievin Samoojat, Suotarpojat, Viessojat, Nivalan Partio, Haapajärven Eräpartio)
Idea leiriporttiin on lähtöisin leirilippukunnan nimestä, Galliasta. Rakentelussa ei ilmennyt sen suurempia ongelmia, vaikka solmut nyt saattoivat olla osalla aluksi hieman hukassa. Nekin kuitenkin työskentelyn lomassa muistuivat kaikille mieleen, ja leirilippukunta oli porttiin hyvin tyytyväinen.
