Partio on harrastus, jossa kaikille on paikkansa. Mutta kuinka toimia, jos ryhmän haasteet alkavat kuormittaa? Ensimmäiseksi on tärkeää saada suu auki.

Kuinka madaltaa erityislasten ja -nuorten kynnystä liittyä partioon? Miten ehkäistä syrjäytymistä ja lisätä moninaisuutta? Kuinka auttaa johtajia, joiden ryhmässä on henkilöitä, joilla on haasteita? Muun muassa näihin kysymyksiin Etelä- Karjalan Partiolaisten moninaisuusvastaava Jenni Kainlauri on pohtinut kollegoidensa kanssa vastauksia.

Kaikki alkoi viisi vuotta sitten, kun siviilissä erityisopettajana ja apulaisrehtorina työskentelevä Kainlauri oli mukana Suomen Punaisen Ristin lipaskeräyksessä. Teemana oli syrjäytymisen ehkäiseminen. Kainlauri alkoi miettiä, kuinka merkittävä rooli partiolla on tässäkin kysymyksessä. Hän päätti tehdä jotain konkreettista tilanteen parantamiseksi. Syntyi Kaikki mukaan -koulutus, joka pureutuu moninaisuuden ja jaksamisen teemoihin.

– Alusta saakka oli selvää, että tavoittelemme toimintakulttuurin muutosta, ei pelkkää kertaluontoista tapahtumaa, Kainlauri kuvaa.

Ensinnäkin toivomme, että kaikenlaiset lapset löytävät paikkansa partiosta ja toiseksi korostamme, että johtajat eivät saa uupua.

Kainlauri tietää mistä puhuu, koska hän on ammattinsa lisäksi vetänyt sisuryhmiä yli kymmenen vuotta. Sisupartiolaiset ovat partiolaiset, jotka tarvitsevat erityistä tukea partiossa vamman, pitkäaikaissairauden tai muun ominaisuuden takia. Kaikki mukaan -koulutus pyrkii kuitenkin vastaamaan kysymyksiin laajemmin kuin vain sisupartiolaisten näkökulmasta.
Nykyään haasteet partiossa, tai missä tahansa harrastustoiminnassa, voivat tarkoittaa myös keskittymisvaikeuksia tai erilaisia ryhmässä toimimisen ongelmia. Kainlauri korostaa, että mahdollisista diagnooseista ei ole syytä puhua, koska tärkeintä on saada turvattua nuorelle edes yksi harrastus koulun oheen.

Kaikki mukaan -koulutuksen on käynyt nyt noin 300 henkilöä ympäri Suomea. Palaute on ollut myönteistä. Kainlauri kannustaa osallistumaan live-koulutuksiin mahdollisuuksien mukaan, mutta lisää, että koulutus on löydettävissä myös YouTubesta. Koulutuksella on kaksi tavoitetta ylitse muiden.

– Ensinnäkin toivomme, että kaikenlaiset lapset löytävät paikkansa partiossa ja toiseksi korostamme, että johtajat eivät saa uupua. Apua on tarjolla eikä kenenkään pidä jäädä yksin.

Oma tapa ja ryhmä tukevat harrastusta

Malla Eira Jyväskylän Reippaista Pojista on samaa mieltä. Hän toimii lippukuntansa sisuosaston johtajana ja on niin ikään ammatiltaan opettaja. Myös hän tunnistaa nykypartion haasteet.

– Toisaalta on ymmärrettävää, että jos esimerkiksi kotona on ikäviä tilanteita, ne heijastuvat väistämättä myös harrastukseen. Siksi meillä on oltava keinoja kohdata erilaisia lapsia.

Tärkeintä on, että jokaiselle löytyy oma tapa harrastaa.

Eira uskoo, että keinot, joita sisupartiolaisissa on käytetty vuosia, ovat sellaisia, jotka auttavat mitä tahansa ryhmää. Yksi tärkeimmistä on kommunikaatio. Sen tulee olla selkeää, riittävää ja toimia kumpaankin suuntaan: partiosta kotiin ja kodista partioon.

– Tietoisuus sisupartiolaisista ja erityislapsista on onneksi lisääntynyt viime vuosina. Se auttaa kaikkia.
Lisäksi hän muistuttaa suunnitelmallisuuden merkityksestä ja siitä, että erilaisiin ongelmiin kannattaa hakea
apua mieluummin liian ajoissa kuin myöhään. Myös ryhmän tuntemus on tärkeää.

– Kuten missä tahansa ryhmässä, siinä toimivat henkilöt on syytä tuntea tarkasti. Se, mikä käy yhdelle, ei aina onnistu toiselta. Erilaisuutta ei kannata pelätä. Joskus esimerkiksi autismin kirjolla olevalle nuorelle löytyy mielekkäämpää
toimintaa sisupartion puolelta.

Eira korostaa, että sisupartioon ovat tervetulleita kaikki, jotka tarvitsevat jossainasiassa erityistä tukea.

– Tärkeintä, että jokaiselle löytyy oma tapa harrastaa. Ei se, missä ryhmässä se tapahtuu.

Myös Eira korostaa avun pyytämisen tärkeyttä. Se, että joku tilanne kuormittaa tai siihen tarvitsee neuvoja, ei ole noloa tai osoitus, että ei osaa. Neuvoja voi kysyä esimerkiksi lippukunnan vanhemmilta tai omasta piiristä.

– Tärkeintä on saada suu auki. Yleensä jo se tuo kokemuksen, että ei ole yksin.

Eira muistuttaa myös Sisurepusta, joka on sisupartiotoimintaan perehdyttävä kokonaisuus. Reppu sisältää toimintavinkkejä, materiaalia, tietoa, ohjeistusta ja kirjallisuutta, joiden avulla on helppo tutustua esimerkiksi erilaisiin toimintakyvyn rajoitteisiin.

– Kaikkea ei tarvitse keksiä itse.

Onnistumisia, joita ei muualta saa

Pelastakaa Lapset kansalaistoiminnan ja valmiuden johtaja Riitta Kauppinen muistuttaa, että harrastustoiminnassa on tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan. Kauppinen korostaa, että partio tarjoaa monelle unohtumattomia elämyksiä varsinkin ryhmässä toimimisesta, mutta jatkaa, että sen ei pidä tapahtua kenenkään voimavarojen kustannuksella.

– Partio on ainutlaatuinen harrastus, koska se antaa onnistumisia, joita ei välttämättä saa muualla, Kauppinen
sanoo.

Monissa harrastuksissa on vaikeaa saada nuoria vetäjiä mukaan, koska vapaa-ajasta kilpailee nykyään moni muukin asia. Siksi vetäjien panosta pitää tukea kaikin keinoin.

Kauppinen pitää tärkeänä, että myös partiossa kiinnitetään huomiota siihen, kuinka eritarpeisten lasten kanssa kannattaa toimia. Aina kuri ja komento eivät ole parhaita keinoja, vaan ratkaisu saattaa löytyä esimerkiksi keskustelusta.

– Sanon usein, että lapset eivät ole tahallaan tuhmia. Heillä ei ehkä vain ole muuta keinoa toimia tai ilmaista tunteitaan.

Myös Kauppinen pitää tärkeänä, että haasteellisessa ryhmässä kiinnitetään huomiota kommunikaatioon, sääntöihin, suunnitelmallisuuteen ja valmiuteen pyytää sekä ottaa apua vastaan. Vanhempien johtajien pitää olla selvillä,
kuinka nuoremmat jaksavat.

– Monissa harrastuksissa on vaikeaa saada nuoria vetäjiä mukaan, koska vapaa-ajasta kilpailee nykyään moni muukin asia. Siksi vetäjien panosta pitää tukea kaikin keinoin. Partiossa tapahtuvaa työtä Kauppinen pitää tärkeänä. Hän kertoo tutkimuksista, joissa on todettu yhdelläkin harrastuksella olevan lapsen kehitykselle valtavasti myönteisiä vaikutuksia.

– Partio on matalan kynnyksen harrastus, jossa tehdään tärkeää yhdenvertaisuustyötä. Sitä tulee vaalia.